Huijareita ja varkailta on joka puolella, niin myös Aurinkorannikolla. Täysin näiltä rikollisilta ei voi suojautua, mutta varovaisuutta käyttäen voi pienentää todennäköisyyttä joutua rikoksen uhriksi.

Kun ystäviä tai sukulaisia tulee kesän aikana asumaan kotiimme, ensimmäinen ohjeeni on, että älä koskaan avaa ovea, jos et tiedä, kuka on tulossa. Ovella voi olla ”kaasutarkastaja” hienossa virkapuvussa tai taloyhtiön ”tarkastaja” pino papereita kainalossa tai jonkun uskontokunnan edustaja, joka haluaa sisälle puhuakseen Jumalasta. Kun et avaa ovea, ei tarvi myöskään selitellä, miksi et laske asuntoon vieraita ihmisiä. Jokainen, jolla on oikeaa asiaa, soittaa ja sopii tulostaan etukäteen. Posti on ainoa, joka ei ilmoita etukäteen, mutta jos postilla on lähetys, hän jättää lapun, mistä lähetyksen voi noutaa.

Asuntomurtoja tapahtuu eniten kohteissa, joissa on huonot lukot ja paikoissa, joissa pääsee rauhassa oven kimppuun kuten esimerkiksi kerrostalon ylimmässä kerroksessa. Kannattaa panostaa lukitukseen ja ulos lähtiessä lukita kaikki lukot ja sulkea parvekkeen ovet. Tiedän tapauksia, joissa ovi on lukittu vain yhdellä lukolla kun ”mehän käydään vain kaupassa” ja sillä aikaa asunto on putsattu. Myös lukko auton ovessa kannataa pitää kiinni. Hyvä ystäväni odotteli autossa miestään, kun ovi tempaistiin auki ja sylissä ollut laukku sai kyytiä.

Pitemmälle matkalle lähtiessä on hyvä pyytää naapuria tai ystäviä käymään asunnossa vaikka kukkia kastelemassa. Rikollisliigojen tiedetään merkanneen asuntoja esimerkiksi läpinäkyvällä muovinpalalla ja käyneen tarkistamassa, onko ovesta kuljettu. Asunnon saa asutun näköiseksi myös jättämällä valoja päälle esimerkiksi ajastimen avulla.

Ryöstöaikeissa olevilla on monia keinoja päästä kadulla lähelle hyväuskoista ihmistä. Suosittu tapa on ruiskuttaa linnun ulostetta muistuttavaa mönjää puseron selkämykseen ja sitten tulla vesipullon ja nenäliinan kanssa auttamaan. Näille varkaille on annettava tunnustus näppärästä käsityöstä, sillä moni tarkistaa heti hoidon jälkeen automaattisesti, onko lompakko taskussa. Kyllä se on mutta kun seuraavan kerran pitää maksaa, huomaakin. että paperit ovat tallella mutta setelit menneet. Kun kaupassa vanhahko rouva yrittää kurkotella jotain tuotetta ylähyllyltä ja ystävällinen suomalainen menee apuun, huomio on muualla kuin omassa taskussa ja tätä hetkeä avustaja käyttää hyväkseen.

Espanjalaiset ovat luonteeltaan avuliaita, mutta aina kannattaa olla varuillaan, kun esimerkiksi lippuautomaatilla ystävällinen henkilö tulee auttamaan lipun ostamisessa. Hälytyskellojen pitää soida myös silloin, kun kaunis nainen lähestyy hymyillen ja haluaa antaa sinulle ruusun. Myös kartan kanssa lähestyvillä voi olla pahat mielessä.

Minun tapani suojautua näiltä veijareilta on se, että kadulla liikkuessani en laske ketään tuntematonta lähelleni. Kun joku vieras yrittää lähestyä, laitan kädet eteeni ja alan puhua suomea enkä tunnusta ymmärtäväni mitään kieltä. Epäkohteliasta ehkä, mutta myös toimiva tapa välttää ryöstetyksi tuleminen.

Laukusta ja lompakosta kannattaa pitää huolta varsinkin paikoissa, joissa on tungosta kuten markkinoilla, asemilla ja yleisötapahtumissa. Kannattaa myös miettiä, mitä kotoa lähtiessä laukkuunsa laittaa; vain sen verran rahaa kun tarvitsee ja vain yksi kortti. Menetettyjen korttien ja henkilötodistusten uusiminen on työlästä ja tulee myös usein kalliiksi. Espanjassa pitää aina pystyä todistamaan henkilöllisyytensä. Nykyään asiakirjat voi olla puhelimessa tai passista pelkkä kopio riittää.

Jos laukku varastetaan, kannattaa kysellä lompakkoa poliisilta. Ystävältäni vietiin lompakko repusta Bolichen juna-asemalla, mutta lompakko löytyi myöhemmin roskiksesta. Luotto- ja pankkikortit oli tietysti jo kuoletettu, mutta valokuvat ja muut kortit olivat tallella lompakossa.

Ravintolassa pujotan laukkuni hihnan reiteen, sillä kerran lähti reppu lattialta. Meitä oli kolme aikuista ja kaksi lasta eikä kukaan huomannut. Jälkeenpäin muistelimme, että viereisessä pöydässä istunut mieshenkilö alkoi puhua meille, jolloin huomiomme kiinnittyi häneen. Ehkä se oli se hetki, jota rikoskumppani käytti hyväkseen.

Kun lähtee päiväretkelle, hyvä varautuminen on laittaa seteli sellaiseen paikkaan, mistä sitä ei varasteta, esimerkiksi housujen etutaskuun. Jos voro vie laukun tai lompakon, on rahaa sen verran että pääsee kotiin ilman että tarvii pummata matkarahoja kadulla.

Pankkiautomaatit ovat myös kohteita, joissa varkaat iskevät. Tunnusluvun suojaaminen jo osataan, mutta muitakin keinoja varkailla on. Jos mitä häslinkiä tahansa automaatilla tapahtuu, silloin on tärkeää pitää ”auttajat” kaukana ja heti olla yhteydessä pankkiin ja kuolettaa kortti. Ennen rahan nostamista automaatilta on aina hyvä vilkaista ympärille ja arvioida, onko joku erityisen kiinnostunut sinusta. Jos epäluulot heräävät niin sitten vaan seuraavalle automaatille.

Suomalaiissa medioissa puhutaan paljon Aurinkorannikon rikollisuudesta. Espanja on tärkeä läpikulkumaa kun huumeita salakuljetetaan eri puolille Eurooppaa, myös Suomeen. Rikollisjengeissä on myös suomalaisia ja erityisen paljon julkisuutta ovat saaneet ruotsalaisliigat. Näiden toiminta keskittyy Marbeillaan, sillä rikolliset haluavat toimia luksusympäristössä.

Suomen poliisilla on Malagassa yhdyshenkilö, keskusrikospoliisin rikoskomisario Kaj Björkqvist. Hän tähdentää, että tavallinen turisti voi olla Aurinkorannikolla huoleti, kunhan muistaa terveen järjen. Jos sattuu paikalle silloin kun rikollisliigat selvittelevät välejään, se on huonoa tuuria ja se voi tapahtua lähes missä tahansa.