Olen asunut Fuengirolassa 2006 lähtien. Monenlaisia papereita on tarvittu ja erinäisten virastojen ovia kulutettu näiden vuosien aikana. Joskus on lähes itkettänyt se byrokratia, jota olen kohdannut, kun esimerkiksi olen jonottanut aamuhämärissä aikaa, jotta pääsin jonottamaan tietoa, mitä papereita tarvitaan tiettyyn lupaan ja sitten vielä kolmas jonotus luvan saamiseksi.

Netistä pystyy nykyään varaamaan aikoja lähes kaikkialle, mutta paikan päälle ei kannata mennä, jos ei tunne espanjalaista kulttuuria ja osaa kieltä ainakin jonkin verran. Englannin kielen taitoon ei kannata luottaa. Yleensä osaaminen rajoittuu muutamaan fraasiin eikä sitä edes haluta puhua virastoissa tai terveyskeskuksissa.

Suomessa on totuttu vaatimaan palvelua ja jos ei ihan suoraan sanota niin annetaan kuitenkin ymmärtää, että se olen muuten minä, joka sinunkin palkkasi maksaa. Espanjassa sillä asenteella päätyy näkemään, miten vaikeaksi asioiden hoito menee, kun se menee oikein vaikeaksi. Siksi nyrkkiä kannattaa mieluummin puristella selän takana kuin iskeä se pöytään. Uskaltaisin jopa väittää, että Espanjassa ollaan tiettyyn pisteeseen asti virkailijoiden armoilla.

Suomessa on kohtalaisen helppoa hankkia tietoa ja selvittää esimerkiksi, mitä papereita johonkin lupaan tai asiakirjaan tarvitaan ja mistä asiakirja haetaan. Espanjassa tieto riippuu siitä, keneltä sitä kysyy ja joskus siitäkin, millainen päivä virkailijalla on. Jos pärstäkerroin tai käytös ei miellytä, huonoa päivää voidaan piristää pompottelemalla tietämätöntä ulkomaalaista. 

Olen kokenut tämän useita kertoja. Piti olla se ja se paperi ja kun syöksyin kotiin hakemaan sen, toinen virkailija ihmetteli, että miksi tämä paperi, eihän tätä tarvita. Passi pitää olla aina mukana Espanjassa mutta myös passin kopio. Jos virkailijalla on hyvä päivä, hän käy ottamassa kopion, huonona päivänä hän lähettää asiakkaan hankkimaan sen itse. 

Nykyään kun menen mihin tahansa toimistoon asioimaan, olen varautunut tähän. Minulla on mukana mappi, jossa on puolisoni ja minun NIE-numerot ja residenciat kopioineen, asunnon kauppakirja, useita kopioita passeista ynnä kaikki muu mahdollinen ja aina kun vaaditaan joku lisäasiakirja, vetäisen sen voitonriemuisesti mapistani.

Kannattaako itse juosta jokaisen paperin ja luvan perässä vai käyttää asiantuntijaa? Itse olen pääsääntöisesti käyttänyt asiantuntijoita, varsinkin alkuvuosina, kun en osannut espanjaa. Rannikolla asumisen hyvä puoli on se, että suomalaisia laki- ja kiinteistöalan ammattilaisia löytyy jokaiseen ongelmatilanteeseen eikä heidän käyttämisensä ole edes kallista Suomen hintoihin verrattuna. Myös laadukkaita tulkkeja on saatavana täysin kohtuullisella tuntipalkalla.

NIE-numero (Número de Identificasión de Extrangero) eli espanjalainen henkilötunnus, on pakollinen Espanjassa asuville ulkomaalaisille ja sen saa poliisilta. NIE-numeroa tarvitaan asunnon ja auton ostoon, pankkitilin ja puhelinlinjan avaamiseen sekä työsopimusta tehtäessä ja yritystä perustettaessa. Kun aikoinani hankin sen, käytin suomalaista lakitoimistoa. Hakeminen oli tosi helppoa kannaltani, sillä jopa jonottaminen allekirjoitusta varten hoidetiin niin, että minut soitettiin poliisilaitokselle vasta sitten kun vuoronumeroni lähestyi.

Recidencia eli pysyvä oleskelulupa pitäisi lain mukaan hankkia, kun henkilö oleskelee Espanjassa enemmän kuin kolme kuukautta vuodessa, mutta tässä vaatimuksessa joustetaan EU-kansalaisten kohdalla, jos heidän pysyvä asuinmaansa on Suomi.

”Musta tuntuu” -asenne näkyy myös tällä oleskelevien ja asuvien suomalaisten keskuudessa. Kun kysyy jotain asiaa netissä tai kasvotusten, saa yhtä monta erilaista vastausta kuin on mahdollisia toimintatapoja. Siksi suosittelen aina käyttämään suodatinta ja kysymään itseltään, että millä asiantuntemuksella kyseinen henkilö puhuu. Tietoa täällä on mutta ei kaikilla.