Siitä on nyt 12 päivää kun muutin Fuengirolaan. Viimeiset päivät Suomessa oli omalla tavallaan kauhun sekavat, sillä aloin jo miettimään että mihin olen ryhtymässä, pystynkö jättämään kaikki läheiset Suomeen, entä jos jään yksin enkä saa uusia kavereita. Mitä jos töitä ei olekkaan tarjolla ja kohta elän ilman rahaa ja saan todeta ääneen, että tuli tehtyä virhe. Samalla ahdisti lukuisat paperihommat, mitä oli tiedossa ensimmäisen kuukauden aikana ja niiden myötä myös rahaa menee paljon. Mutta mieluummin maksan henkilöille, ketkä osaavat hoitaa hommat ja siten pääsen itse helpommalla. 

Kaikki pelkäämäni on kuitenkin osoittautuneet tähän mennessä aivan turhaksi. Olen kotiutunut uuteen kotiini hyvin ja rakastan tämän asunnon näkymiä (kuvat 1. ja 2.) sekä sijaintia. Meri toisella puolella tietä ja aaltojen kohinat sopii minulle erittäin hyvin, samoin kuin ilta-auringon maalaama maisema ja yölliset Fuengirolan katuvalot. Töitä on jo alkuun riittänyt, uusia työtarjouksia sadellut ja kalenteri täyttynyt hyvään tahtiin. Yksinkään ei ole tarvinnut jäädä, nimittäin jo ensimmäisenä perjantaina tutustuin yhteen suomalaiseen mimmiin kenen kanssa ollaan hengailtu todella paljon. Lisäksi olen tavannut jo muitakin suomalaisia ihania ihmisiä. Tämän 12 päivän aikana on kerennytkin jo sattua ja tapahtua vaikka ja mitä.

Olenkin nauranut kavereille, että ekat päivät on eletty kuin lomalla olisi, ainakin kun kukkaroon kurkistaa. Täytyy siis tämä 9 kuukauden loma lopettaa pian ja kaivaa arki takataskusta. Ulkona on nimittäin tullut käytyä niin syömässä, drinksuilla kuin juhlimassakin kavereiden kanssa. Lisäksi olen nauttinut auringosta ja lämmöstä samalla, kun Suomesta satelee kuvia syyskelistä ja viestejä -2 asteen pakkasöistä. Ei käy kateeksi ja mieluummin olen täällä. 

Olen pyörinytkin pitkin Fuengirolan katuja aivan turistina paikasta toiseen vain kävellen ympäriinsä ja napsien kuvia ja kytäten karttaa. Jotenkin ne itseni tarvitsemat reitit ovat kuitenkin tulleet jo tutuiksi ja kävellessäkin on hauska aina huomata, että ai tuossa olikin tuo paikka. Toki hetkeen en tule vielä pärjäämään ilman karttaa ja kuljen varmaan turistilta näyttäen vielä toukokuussakin. Turistista puheenollen, käytiinkin tyttöjen kanssa Bioparkissa, mistä kirjoitan vielä ihan oman postauksensa.

Eilen illalla tuli vielä käytyä uusien suomi-tuttavuuksien kanssa Mijas Pueblossa 7.-11.9. järjestetyillä Ferioilla. Tunnelma siellä vaikutti niin ihanalta, ihmiset juhlivat ja olivat iloisia, tivolin valot täyttivät pimeän illan ja kaikki ne kauniit naiset flamencomekoissaan. Joku päivä tahdonkin kokea Feriat vielä kunnolla, enkä vain pikaisesti pyörähtäen. 

Nopeasti luettuna voidaan siis todeta, että Espanja on kohdellut paremmin kuin hyvin ja olen todella nauttinut olostani täällä. Olen ihan ääneenkin pohtinut sitä, että on sellainen olo kuin kotiin olisi tullut. Ikävä Suomeenkaan ei ole vielä ehtinyt tulla ja uskallankin vähän veikata, että itse Suomea ei tule ikävä (okei ehkä joitakin asioita), mutta kaikkia ihmisiä senkin edestä. Onneksi ensimmäiset vieraat ovat kuitenkin tulossa jo lokakuun lopussa.

kuvat ja teksti Laura Kemppi